Otan nyt esiin teeman, joka on puhuttellut itseäni opiskelujen ajan. Tulevana sosiaalialan ammattilaisena on huolestuttavaa seurata vellovaa keskustelua alan työkuormasta. Etenkin lastensuojelun sekä varhaiskasvatuksen työtaakka on ollut mediassa esillä lähiaikoina. Lähiviikkoina keskustelua on käyty myös hoitohenkilöstön alimitoituksista yksityisissä hoivakodeissa. Työelämän tahti tuntuu muuttuneen lähivuosien aikana suorastaan huohottavaksi eikä sosiaaliala ole välttynyt tältä ilmiöltä.
Sosiaalialalla työhön liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Toisissa työtehtävissä psykososiaalinen kuormitus ja esimerkiksi väkivallan uhka ovat suurempia. Kuormitukseen vaikuttavat tehtävien määrä ja laatu. Myötätuntouupumuksesta voidaan puhua, kun työn kuormittavuus ylittää työntekijän voimavarat jatkuvasti. Työpaikalla uupumukseen altistavia piirteitä ovat rakenteiden heikkous, puutteellinen tieto perustehtävästä sekä puutteellinen johtajuus.
-yhteisöllisyys
- Yhteisö kannattelee kuormittavissa työtilanteissa
-johtaminen
- esimiehellä tulisi olla kontakti alaisiinsa sekä ymmärrys siitä, mitä työntekijöiden arki on.
- Jokainen tarvitsee arvostusta.
- Työuupumukseen tulisi suhtautua ymmärtäen sen työperäisyys eikä leimaten sen johtuvan yksilön persoonallisuudesta.
-selkeät vastuualueet ja rajaukset työtehtävissä
-Työn tauotus
(Nissinen Leena, Rajansa kaikella – miten estää myötätuntouupumus?)
Oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan, työyhteisöllä todella on valtava merkitys työssä jaksamiseen. On todettu, että työntekijät kokevat terveytensä paremmaksi, mikäli työpaikalla on paljon sosiaalista pääomaa. Sosiaaliseen pääomaan kuuluu ryhmän kuulumisen tunne, luottamus, yhteiset arvot sekä vastavuoroisuus. Lähde
Jos työ kuormittaa liikaa, otathan asian keskusteluun esimiehesi kanssa! Tässä Talentian ohjeistus
Toisaalta työelämästä käytävä keskustelu herättää kysymyksen liittyen moniin sosiaalipalveluiden asiakkaisiin. Yksilön tulisi mielestäni saada merkitystä ja osallisuutta työstä. Tuleeko työelämästä ainoastaan vahvan paineensietokyvyn omaavien ihmisten paikka? Arkikielessä kevyesti käytettävä burnout ilmaisu kuulostaa tavalliselta kahvilakeskustelulta. Olemmeko matkalla siihen, että pitkät sairaslomat burnoutin vuoksi ovat tavanomainen ja yleisesti hyväksyttävä osa yksilön työuraa?
Täytynee luottaa siihen, että suuntaus kääntyy ennen sitä. Tehokkuuden ja taloudellisen voiton tavoittelu kääntyy muuten pian itseään vastaan.
Rauhallista viikkoa toivottelee KaPi. Muistetaan myös levätä!
Hei! Hyvin ajankohtainen kirjoitus. Työperäisestä uupumuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta sosiaalialan henkilöstöresurssien alimitoitukseen olen törmännyt yhdessä työpaikassa. Siinä tapauksessa äänestin jaloillani, eli irtisanouduin koeajalla vakituisesta työpaikasta. Kun henkilöstömitoitus on ala-arvoista ja sen vuoksi tulee vaaratilanteita henkilökunnalle asiakkaiden kanssa, arvostan terveyttäni enemmän. Harmillista että tällaisia paikkoja tuntuu olevan useita. Työssäjaksamiseen paljon mielestäni vaikuttaa juuri mainitsemasi yhteisöllisyys. Kun työilmapiiri on hyvä, työkaverit tukevat toisiaan ja jakavat sekä taakat että ilot. -Vipi-
VastaaPoistaHeippa ja kiitos keskusteluun osallistumisesta! Varmasti et ole ainoa ketä on äänestänyt jaloillaan. Se taas tuntuu aiheuttavan kroonista henkilöstöpulaa tietyillä työpaikoilla. Kierre laadun alenemiseen on valmis. Työntekijät uupuvat ja haavereita sattuu normaalia enemmän. Toivo todella, että suunta muuttuu.... Hyvä kuulla, että sinulla on sama kokemus työilmapiirin positiivisesta vaikutuksesta!
Poista-KaPi
Hei! Kirjoituksessa mainiosti pohdittiin sosiaalityön haasteita. minulla ei myöskään ole omakohtaista kokemusta työuupumuksesta, mutta olen läheltä päässyt seuraamaan siitä toipumista,joka kestää yllättävän kauan. Työyhteisöllä on suuri merkitys työssä jaksamiseen, yhteisöllisyys ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen, sekä johtajuudellakin on yllättävän suuri merkitys. Jos johtaja tuo ilmi, että kaikkien työ on arvokasta riippuen koulutksesta tai työthtävästä siihen, että homma hoituu ja kaikki jaksavat luo e arvostamisen ilmapiirin työpaikalle myös. -Maarit-
VastaaPoistaMoi, kiitos kommentista! Uupumuksesta takaisin työkuntoon toipuminen voi todella viedä pitkän ajan. Olen kuullut myös kuvattavan, että jaksamisen raja siirtyy kokoajan uupumiskokemusten myötä lähemmäs. Eli toisinsanoen mitä enemmän työelämä meitä kuormittaa ja uuvumme, sitä helpommin uuvumme uudestaan. Se tuo uhkakuvan sairaslomien räjähdysmäisestä kasvusta. Mainitsemasi arvostava ilmapiiri on myös kokemukseni mukaan äärimmäisen tärkeää!
Poista-KaPi
Kiitos erittäin ajankohtaisesta ja tärkeästä esiinnostosta.
VastaaPoistaMinulla on kokemusta työperäisestä stressistä jota oli omiaan aiheuttamaan henkisesti kuormittavan työn luonne sekä pienen ajan sisällä useasti vaihtunut esimies, joka johti siihen että meidän "rivityöntekijöiden" harteille kaatui pitkäksi aikaa aiempaa suurempi vastuu asikastyön ja koko työpaikan arjen hoitumisesta.
Toit esiin hyviä esimerkkejä asioista jotka tukee työssäjaksamista. Lisäisin listaan yhden, ainakin itselleni erittäin tärkeän työssäjaksamista tukevan asian, työnohjauksen. Työnohjausta on olemassa niin ryhmä-, kuin yksilömuotoisena ja tuo ryhmämuotoinen työnohjaus toimii oman kokemukseni mukaan todella hyvin, jos työpaikalla on paljon tuota mainitsemaasi sosiaalista pääomaa.
Ammattijärjestö Talentian julkaisemassa vuoden 2016 selvityksessä jäsenten työnohjaukseen osallistumisesta todetaan erittäin viisaasti että lainsäädäntö ei vaadi työnantajaa järjestömään työnohjausta, mutta se on välttämätöntä muun muassa työssäjaksamisen näkökulmasta ja sen tulisikin olla kaikkien sosiaalialalla työskentelevien saatavilla (Luukko 2016. 1).
Luukko T-M. 2016. Sosiaalialan työnohjaus. Talentia.
-katie
Moikka katie, hyvä lisäys, kiitos! Itselläni ei ole työnohjauksesta kokemusta. Hyvä kuulla, että siitä on ollut hyötyä!
Poista-KaPi