maanantai 25. maaliskuuta 2019

Sosiaalialan työntekijät kohtaavat väkivaltaa jopa enemmän kuin poliisit

Moikka! Seuraava blogikirjoitus käsittelee työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa sosiaalialalla. Tutustuin aiheeseen monien artikkeleiden kautta ja yllätyin suuresti kuinka paljon sosiaalialan työntekijät kohtaavat työssään väkivaltaa. Koin tärkeäksi kirjoittaa tästä ja kysyä teidän näkökulmaa aiheesta. Sosionomin työnkuva on todella ihmisläheinen, jonka takia epäasialliselta kohtelulta ei voi välttyä.

Jopa joka kolmas kunta-alalla työntekijä on kokenut työssään väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. (Kansan uutiset 2018). Määrä on mielestäni häkellyttävän suuri, johon todella tarvittaisiin muutosta. Vähentyisikö luku, jos esimiehille annettaisiin riittävää koulutusta siihen, miten tilanteita voidaan ehkäistä ja miten tilanteissa voidaan toimia. 
''Sosiaalialan työntekijät kohtaavat väkivaltaa enemmän kuin poliisi tai vankiloissa työskentelevät'' (Kansan uutiset 2018).  Tämä lause sai minut pohtimaan toden teolla miten turvatonta sosiaalialan työ voi ollakaan. Jopa vankiloissa kohdataan väkivaltaa vähemmän. Mistä tämä voisi johtua? 
Työpaikalla tulee olla kirjalliset ohjeet siihen, miten uhka- ja väkivaltatilanteissa tulee toimia. 


Jäin kuitenkin pohtimaan onko ohjeet siltikään riittävät jokaisella työpaikalla.



Esimiehen tehtävänä on kuitenkin turvata työntekijöiden turvallisuus työpaikalla eikä työntekijöiden tule pelätä tai tuntea oloaan turvattomaksi omalla työpaikallaan. Oletko joskus joutunut pelkäämään omalla työpaikallasi? Selväähän on kuitenkin se, ettei uhkaavilta tilanteilta voida alalla koskaan välttyä, mutta tärkeää on oikeanlainen reagointi ja tilanteiden ennaltaehkäisy.

Itse olen tietoinen omalla työpaikallani missä uhka- ja väkivalta kansio sijaitsee, mutta koskaan kukaan ei ole perehdyttänyt tähän. Aikaisemmillakin työpaikoilla perehdytyksessä ei ole mainittu miten uhka- ja väkivaltatilanteissa toimitaan. Koen kuitenkin ottaa tämän asiakseni perehtyä kansioihin, myös oman turvallisuuteni kannalta. Ottakaa myös itse rohkeasti selvää, sillä tilanteen tullessa on tärkeää osata toimia oman ja muiden turvallisuuden takia.

Onko teidän työpaikoilla kansiot, joihin toimintaohjeet on kirjattu? Koetteko, että osaatte toimia tällaisen tilanteen kohdatessa? Onko esimies antanut riittävää ohjeistusta? 

Sosiaalialan työntekijät kohtaavat sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.
Asiakkailta tullut väkivalta on yleensä henkistä väkivaltaa, johon liittyy uhkailua, nimittelyä sekä väärien tietojen levittämistä. Fyysinen väkivalta taas on ollut mm. tavaroiden heittelemistä, lyömistä ja potkimista. (Kuntalehti 2018). Mielestäni henkistä väkivaltaa tapahtuu todella paljon sosiaalialan työssä. Omaiset ja asiakkaat saattavat pienelläkin kynnyksellä nimitellä ja haukkua työntekijöitä, myöskin työntekijöistä riippumattomista syistä mm. resurssit, työntekijä pula. Uskoisin, että tämä rasittaa työntekijää ja pienentää motivaatiota työtä kohtaan.

Nuoret kohtaavat väkivaltaa työssään enemmän kuin aikuiset
Artikkelin mukaan ikä vaikuttaa siihen, miten paljon väkivaltaa työssä kohdataan. Jäin miettimään syitä, sillä artikkelissa näitä ei avattu sen enempää. Ajatellaanko nuorempia työntekijöitä kokemattomina, jonka takia heihin on helpompaa kohdistaa väkivaltaa? Vai onko nuorempaa helpompi lytätä alaspäin? 

Asiakkaiden epäasiallisen kohtelun lisäksi sosiaalialan työpaikoilla on myös työntekijöiden keskeistä kiusaamista ja epäasiallista kohtelua. Nämä johtuvat lähinnä kiireen ja kuormittavan työn takia. Etenkin itse koen, että kun työ tuntuu raskaalta ja on kiire, niin tulee helpommin myös tiuskittua työkavereille ja työkaverit myös minulle. Syyllistyttekö joskus myös itse tähän?

Lopuksi voisin todeta, että sosiaalialan työ on kaikilla tavoin raskasta ja kuormittavaa, niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta silti tärkeää ja merkityksellistä!

Nauttikaa työstänne ja muistakaa myös ne positiiviset asiat, mitä työ tuo mukanaan!
Sillä niitä löytyy hurjasti enemmän.

Lähteet:
Kansan uutiset. 2018. Sosiaalialan työntekijät kohtaavat väkivaltaa enemmän kuin poliisi tai vankiloissa työskentelevät. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli
Kuntalehti. 2018. Julkisen alan  työntekijät kokevat väkivaltaa ja epäasiallista kohtelua. https://kuntalehti.fi/uutiset/paatoksenteko

Lempein terveisin,
TaKo

6 kommenttia:

  1. Hei!
    Kiitos kirjoituksestasi, joka valitettavasti on osa sosiaalityön arkea. Ja niinkuin kirjoituksessasi totesit on työtekijä usein työpaikkansa ja esimiehensä "armoilla" siinä kuinka hyvin hän saa perehdytystä väkivaltatilanteita varten ja näin ei tietenkään asia saisi olla. Vaan jokaisella työpaikalla asiaan tulisi perehdyttää. Toivottavasti asia nousee esille muuten kuin,että sattu jotain ja asia nousee julkisuuteen. Pohdin, että pystyisikö tämän asian tiimoilta käyttää mikrovaikuttamista sosiaalisen median kautta, en tiedä. Omassa työssäni varhaiskasvatuksen puolella nämä tilanteet ovat onneksi vielä harvinaisia, mutta oma esimieheni on ohjeistanut meitä ja olemme yhdessä pohtineet myös entäs jos .... miten sitten toimitaan, tositilanteessa ei onneksi ole tarvinnut testata kuinka toimimme. Meidän pitää oman turvallisuuden lisäksi turvat paikalla olevat lapset, joten siksi asioita meillä aika ajoin pohditaan. -Maarit

    VastaaPoista
  2. Moikka, kyllä on usein tullut tiuskittua työkavereille, mutta olen myös osannut pyytää anteeksi ja pyrin muutenkin suhtautumaan mahdollisimman reilusti kaikkiin muihin. Jos joku työyhteisössä ottaa elämäntehtäväkseen toisten alas painamisen ja jatkaa sitä tietäen tekevänsä väärin, silloin ollaan todella pahassa tilanteessa.

    Olemme kuitenkin vain ihmisiä, ja on ihan ymmärrettävää, etteivät kaikki aina vain jaksa käyttäytyä asiallisesti. Samoin on sosiaalialan asiakkaiden kanssa. Tällä alalla tulee vastaan epäasiallista käytöstä tavallistakin enemmän asiakkaiden taholta, koska olemme tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat heille hyvin herkkiä. Rajanveto sille, mitä voi sietää ja mitä ei, ei aina ole ihan yksinkertaista.

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta tärkeästä aiheesta. Olin itse jonkin aikaa töissä sijaishuollon toimistolla töissä, ja ensimmäisenä työpäivänä sain ohjeistuksen, miten toimia hälytystilanteessa. Jokaisella oli oma kaulaan laitettava hälytysnappi, ja kokoustiloissa oli ylimääräisiä. Vähintään yksi vartija oli aina paikalla. Tarvittaessa sähköpostilla tuli kaikille viestiä, mikäli jonkin asiakkaan mahdollisesta käytöksestä oli huolta. Kahvipöydässä kuuli joskus, että sosiaalityöntekijää oli uhkailtu. En oikeastaan ajatellut väkivallan uhkaa sen tarkemmin, kun tuntui, että asia on hallinnassa, eikä kyseisellä toimistolla ollut sattunut mitään. Minulle kerrottiin, että esimerkiksi ns. vaikeammat tapaamiset hoidetaan tarkemmin valvotuissa tiloissa jossakin muualla.
    Tuntuu, että tästä asiasta on hyvä olla tietoinen, mutta ei aktiivisesti ja jatkuvasti tietoinen niin, että asian ajattelu alkaa haitata arkea.
    Mitä työntekijöiden väliseen epäasialliseen kohteluun tulee, olen saanut sen käsityksen, että joissakin paikoissa on sen salliva kulttuuri, jonka murtamiseen tarvittaisiin etenkin hyvää johtamista. Toki työn vaativuus ja stressaavuus voi aiheuttaa tiuskimista, mutta jos vallitseva työpaikkakulttuuri on sellainen jossa toisille ei tiuskita, niin kynnys tehdä niin stressaantuneenakin on hyvin korkea.
    - A

    VastaaPoista
  4. Moikka!

    Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta. Jäin myös pohtimaan, sitä miten sosiaalityössä kohdataan näin paljon väkivaltaa. Oma kokemukseni varhaiskasvatus maailmasta on se että välillä sitä joutuu väkivalta- ja uhkaaviin tilanteisiin. Turvakansio meillä on olemassa, mutta vähän aikaa mietittyäni en ole siihen tarpeeksi hyvin perehtynyt sillä en muista kaikkia ohjeistuksia miten eritilanteissa tulisi toimia. Tutustunkin siihen paremmin heti!

    - J

    VastaaPoista
  5. Moi!

    Kiitos tekstistä. Allekirjoitan tuon väitteen, että sosiaalityöntekijät kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin poliisit. Omassa työssäni lasten parissa ja varsinkin työn alkutaipaleella agressiivista käyttäytymistä oli usein ja osaltaan lasten paha olo kohdistui myös meihin heidän kanssaan työskenteleviin aikuisiin. En kuitenkaan ole kokenut tilanteita uhkaavaksi, vaikkakin jokainen tapaus on liikaa ja nämä tulee käsitellä kunkin tilanteen vaatimalla vakavuudella. On äärimmäisen kurjaa nähdä lapsi siinä tilassa, että hän ei löydä muuta vaihtoehtoa purkaa kiukkua tai sanoittaa tunteitaan muuten kuin lyöden. Varhaisen puuttumisen sekä ennalta ehkäisevän työn ajattelen olevan kultaakin kalliimpi kunnioittavan käytöksen oppimisen sekä agressiivisen ja uhkaavan käyttäytymisen estämiseksi.

    -M

    VastaaPoista

Jäähyväiset blogille

pixabay.com Viimeisen blogipostauksen aika on nyt. Neljän kuukauden bloggarin uramme on tullut päätökseen. Aloitimme kirjoittamis...