Luin mielenkiintoisia artikkeleja lasten käytöshäiriöistä ja kuinka näitä voidaan hoitaa tukemalla vanhempia. Aihe oli minusta mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä. Sosionomina varmasti tulemme törmäämään työssämme käytöshäiriöisiin lapsiin, joten aihe on oleellinen myös meidän opiskelijoiden kannalta.
Käytöshäiriödiagnoosi on noin viidellä prosentilla suomalaisista lapsista.
Mikäli käytösongelmien hoitoa ei aloiteta ajoissa, se voi kehittyä kehityshäiriöksi, jonka hoitaminen taas on yhteiskunnalle erittäin kallista. Hoitamattomat käytöshäiriöt tuovat ongelmia kotiin, varhaiskasvatukseen, kouluun ja harrastuksiin. (THL 2019).Mielestäni varhaiskasvatuksessa ja koulussa näkyy entistä enemmän käytöshäiriöisiä lapsia, jotka ovat jääneet ilman tukea. Tämä taas vaikuttaa siihen, että kasvattajat sekä opettajat ovat väsyneitä, sillä lapselle ei välttämättä osata antaa oikeanlaista tukea ongelmiin. Opettajilla ja kasvattajilla onkin tärkeä rooli opettaa lapsille vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, jonka avulla voidaan tukea ja ehkäistä käytöshäiriöitä.
Jäin kuitenkin pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Miten kasvattajia ja opettajia tuetaan? Koulutusten avulla? Onko tuki riittävää?
Lasten käytöshäiriöt vähenevät vanhempia tukemalla
Käytöshäiriöiden ehkäisyä ja niiden hoitoa on mietitty jo monien vuosien ajan. On kuitenkin päästy siihen ajatukseen, että vanhempia tukemalla voidaan hoitaa lapsien käytöshäiriöitä. Ennen meinaan ollaan ajateltu että lapsessa on vika, kun käyttäytyy huonosti ja että lasta täytyy auttaa ongelmissa vaikka koko perhe tarvitsee tähän tukea.
Yllätyin suuresti siitä, että THL:n tutkimuksen mukaan, noin puolella tutkimukseen osallistuneilla lapsilla käytös parani niin paljon, että diagnoosia ei enää olisi tarvittu. Vanhempien kasvatustaidolla on siis selkeästikin suuria vaikutuksia siihen, miten lapsi käyttäytyy ja oireilee. Vanhemmat väsyvät, jonka takia rankaisevat lasta ja käyttäytyvät tätä kohtaan negatiivisesti. Väsyessä lapsen käytökseen on varmasti hankalaa löytää positiiviset puolet lapsesta. Vanhempien väsymyksen takia vanhemmat joutuvat tietynlaiseen ''oravanpyörään'', joka ruokkii lapsen negatiivista käytöstä.
Vanhemmuutta tukevissa ryhmissä opeteltiin käytännön kasvatustaitoja ja tuettiin vanhemmuutta.
Ryhmät kuulostavat mielestäni toimivalta menetelmältä ja niiden kautta vanhemmat saavat toisiltaan vertaistukea ja vinkkejä.
On myös taloudellisesti viisaampaa hoitaa käytösongelmia, sillä kustannukset kasvavat huomattavasti, mikäli lapsi sijoitetaan tai hän pääsee lastenpsykiatriselle osastolle. (YLE 2015)
Hoitamattomat käytöshäiriöt myös voivat johtaa rikollisuuteen.
Tiedän itse monia käytöshäiriöisiä lapsia, ja koen vaikeaksi toimia näiden kanssa hankalissa tilanteissa. Tuntuu että keinot loppuvat ja itsekin työntekijänä väsyy helposti. Vanhemmat tarvitsevat entistä enemmän apua lasten kasvatuksessa.
Koetteko että käytöshäiriöt ovat lisääntyneet? Vai diagnosoidaanko näitä nykyään liian herkästi?
Lähteet:
THL.2019. Lasten käytösongelmia voidaan hoitaa.
https://thl.fi/fi/-/lasten-kaytosongelmia-voidaan-hoitaa-vanhemmuutta-tukevista-ryhmista-iso-apu
YLE. 2015. Lasten käytöshäiriöt vähenevät vanhempia tukemalla.
https://yle.fi/uutiset/3-8309162
Kiitos blogipostauksestasi! En osaa sanoa, ovatko käytöshäiriöt lisääntyneet tai tehdäänkö diagnooseja aiempaa herkemmin. Tukea tarvitsee varmasti niin lapsi, vanhempi kuin varhaiskasvattajakin, kun tämän kaltaisista haasteista on kyse. Keskiössä on tietysti se lapsi käytösongelmineen, diagnoosi voi siis olla helpotus koko perheelle mutta myös päivähoidolle. Itse ajattelen, että mitä enemmän lapsella on ymmärtäviä ja osaavia aikuisia ympärillään, sitä parempaa tukea hän kasvuunsa saa ja todennäköisesti hänellä ilmenee vähemmän ongelmallista käytöstä. Tarkoitan tällä sitä, että vanhempien tuen ja osaamisen lisäksi osaavat ja taitavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat myös isossa roolissa. Koulutusta siis tarvitaan ehdottomasti. Avoimella yhteistyöllä, perhekeskeisellä työotteella lapsen parhaaksi :)
VastaaPoistaMinua itseäni huolestuttaa kasvavat päiväkoti- ja ryhmäkoot juuri tämänkaltaisten lasten kohdalla. Kuinka paljon niillä on vaikutusta lasten kasvaviin ongelmiin vanhemmuuteen liittyvän problematiikan lisäksi?
Moikka! Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä siitä, että diagnoosi on jokaiselle helpotus. Diagnoosin avulla osataan paremmin tukea lasta ja antaa hänelle tarvittavaa tukea, kun tietää miten lapsen kanssa tulee toimia. Tärkeää on että päivähoidossa toimitaan vanhempien kanssa samalla sävelellä. Varmasti ryhmäkoot vaikuttavat kasvaviin ongelmiin, joka on huono juttu. Toivottavasti tähän tulee jossain vaiheessa parannusta kun tämä huomataan!
VastaaPoista- TaKo