Lasten käytöshäiriöiden vähentäminen - apua vanhemmille

Moikka!


Luin mielenkiintoisia artikkeleja lasten käytöshäiriöistä ja kuinka näitä voidaan hoitaa tukemalla vanhempia. Aihe oli minusta mielenkiintoinen ja keskustelua herättävä. Sosionomina varmasti tulemme törmäämään työssämme käytöshäiriöisiin lapsiin, joten aihe on oleellinen myös meidän opiskelijoiden kannalta.

Käytöshäiriödiagnoosi on noin viidellä prosentilla suomalaisista lapsista.
Mikäli käytösongelmien hoitoa ei aloiteta ajoissa, se voi kehittyä kehityshäiriöksi, jonka hoitaminen taas on yhteiskunnalle erittäin kallista. Hoitamattomat käytöshäiriöt tuovat ongelmia kotiin, varhaiskasvatukseen, kouluun ja harrastuksiin. (THL 2019).Mielestäni varhaiskasvatuksessa ja koulussa näkyy entistä enemmän käytöshäiriöisiä lapsia, jotka ovat jääneet ilman tukea. Tämä taas vaikuttaa siihen, että kasvattajat sekä opettajat ovat väsyneitä, sillä lapselle ei välttämättä osata antaa oikeanlaista tukea ongelmiin. Opettajilla ja kasvattajilla onkin tärkeä rooli opettaa lapsille vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, jonka avulla voidaan tukea ja ehkäistä käytöshäiriöitä.
Jäin kuitenkin pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Miten kasvattajia ja opettajia tuetaan? Koulutusten avulla? Onko tuki riittävää?

Lasten käytöshäiriöt vähenevät vanhempia tukemalla

Käytöshäiriöiden ehkäisyä ja niiden hoitoa on mietitty jo monien vuosien ajan. On kuitenkin  päästy siihen ajatukseen, että vanhempia tukemalla voidaan hoitaa lapsien käytöshäiriöitä. Ennen meinaan ollaan ajateltu että lapsessa on vika, kun käyttäytyy huonosti ja että lasta täytyy  auttaa ongelmissa vaikka koko perhe tarvitsee tähän tukea.




Yllätyin suuresti siitä, että THL:n tutkimuksen mukaan, noin puolella tutkimukseen osallistuneilla lapsilla käytös parani niin paljon, että diagnoosia ei enää olisi tarvittu. Vanhempien kasvatustaidolla on siis selkeästikin suuria vaikutuksia siihen, miten lapsi käyttäytyy ja oireilee. Vanhemmat väsyvät, jonka takia rankaisevat lasta ja käyttäytyvät tätä kohtaan negatiivisesti. Väsyessä lapsen käytökseen on varmasti hankalaa löytää positiiviset puolet lapsesta. Vanhempien väsymyksen takia vanhemmat joutuvat tietynlaiseen ''oravanpyörään'', joka ruokkii lapsen negatiivista käytöstä.


Vanhemmuutta tukevissa ryhmissä opeteltiin käytännön kasvatustaitoja ja tuettiin vanhemmuutta.
Ryhmät kuulostavat mielestäni toimivalta menetelmältä ja niiden kautta vanhemmat saavat toisiltaan vertaistukea ja vinkkejä.

On myös taloudellisesti viisaampaa hoitaa käytösongelmia, sillä kustannukset kasvavat huomattavasti, mikäli lapsi sijoitetaan tai hän pääsee lastenpsykiatriselle osastolle. (YLE 2015)
Hoitamattomat käytöshäiriöt myös voivat johtaa rikollisuuteen.

Tiedän itse monia käytöshäiriöisiä lapsia, ja koen vaikeaksi toimia näiden kanssa hankalissa tilanteissa. Tuntuu että keinot loppuvat ja itsekin työntekijänä väsyy helposti. Vanhemmat tarvitsevat entistä enemmän apua lasten kasvatuksessa.
Koetteko että käytöshäiriöt ovat lisääntyneet? Vai diagnosoidaanko näitä nykyään liian herkästi?


Lähteet:
THL.2019. Lasten käytösongelmia voidaan hoitaa.
https://thl.fi/fi/-/lasten-kaytosongelmia-voidaan-hoitaa-vanhemmuutta-tukevista-ryhmista-iso-apu
YLE. 2015. Lasten käytöshäiriöt vähenevät vanhempia tukemalla.
https://yle.fi/uutiset/3-8309162

Kun lapsen mieli särkyy!

"Mielenterveys on lapsillekin tärkeä voimavara. Se auttaa selviämään iänmukaisista haasteista, olemaan myönteisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja hyväksymään oman itsensä." 

 (THL 2018)

Lähde: Pixabay

 "Jokaisella lapsella ja perheellä on myös voimavaroja ja selviytymiskeinoja, jotka suojaavat  mielenterveyttä ja auttavat ongelmista ja häiriöistä selviytymisessä." (THL 2018.)

Me aikuiset pidämme huolta lasten hyvinvoinnista, heidän hyvästä kasvustaan ja kehityksestään. Aina kaikki ei mene kuitenkaan kuten me toivoisimme,  ja lisäksi ulkopuoliset tekijät vaikuttavat suuresti elämäämme. Joskus elämä voi suistaa myös pienen mielen raiteiltaan. Mitä me aikuiset; vanhemmat, läheiset, ammattilaiset tai ihan vaan ohikulkijat voisimme tehdä,  jos havaitsemme, että jollakin lapsella on hätä, haasteita tai mieli maassa pidemmän aikaa?

Lasten mielenterveyshäiriöt eivät yleensä johdu mistään yksittäisestä asiasta, vaan ovat monen tekijän summa. Jokainen lapsi on yksilö, jonka kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat oman persoonan lisäksi erilaiset ihmissuhteet perheen, sekä esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun ympäristöissä. 

Viime vuosina lasten mielenterveysongelmat ovat saaneet palstatilaa, koska suunta on vaikuttanut olevan lisääntymään päin. THL:n mukaan näin ei kuitenkaan ole voitu tutkitusti todistaa, mutta lasten hoitoon ohjautumisen on todettu lisääntyneen. Varmasti ei siis voida sanoa ovatko lasten mielenterveysongelmat lisääntyneet, vai ovatko tietoisuus asiasta ja tarve saada "jokin" diagnoosi lisänneet hoitoon hakeutumista? 

Yleisimpiä syitä hoitoon hakeutumiseen suomalaisilla lapsilla ovat:

• aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD 
• käytöshäiriöt
• ahdistuneisuushäiriöt
• autismin kirjon häiriöt
• sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt
• masennus
• traumaperäinen stressihäiriö
• pakko-oireet
• syömishäiriöt (THL 2018)

Mikäli havaitset lapsella huolestuttavaa käytöstä tai oireita, jotka herättävät huolta, niin miten silloin voisi toimia? 

Sekä läheisen, että ammattilaisen huoli on aina aiheellista jakaa. On lapsi sitten oma tai toisen, niin toisen lapsen tuntevan aikuisen kanssa keskustelu on hyvä lähtökohta alkaa kartoittamaan omia ja muiden havaintoja asiasta, sekä miettimään huolta herättäviä aiheita. Toinen mielipide on aina hyvä saada, ja huolen jakaminen usein helpottaa omaakin oloa. 
Myös lasta tulisi kuulla ja puhuttaa asiasta rauhallisesti ja syyllistämättä, sekä aidosti kuulla hänen ajatuksensa ja omat tunteensa asiasta, ikä huomioonottaen. Mikäli huoli on sellainen, että uskot lapsen tarvitsevan apua, niin lapsen olisi hyvä kuulla asiasta ja tietää, että olet hänen puolellaan ja haluat auttaa. (Mielenterveystalo)


Apua ja tukea saa paikallisesta terveyskeskuksesta, äitiys- ja lastenneuvolasta, perheneuvolasta, varhaiskasvatuksen henkilökunnalta, sekä koulupuolella oppilashuollon palveluista, joihin kuuluvat kouluterveydenhoitaja, kuraattori, sekä psykologin palvelut. Erityistarpeisiin puolestaan vastaavat Lasten- ja Nuortenpsykiatrian poliklinikat. Myös kolmannen sektorin järjestöt tarjoavat monipuolisesti apua. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) sivuilta saa hyvin lisätietoa auttavista tahoista, sekä konsultaatioapua puhelimitse ja netin kautta erilaisiin perheen kriisitilanteisiin. 

Kun huoli herää, niin tärkeintä on olla ohittamatta asiaa. Joskus pelkkä kysymys: "Mitä sinulle kuuluu?" -  voi olla se ratkaiseva lause, jonka avulla lapsi saa tilaisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi, sekä tilaisuuden purkaa tuntojaan tai pahaa oloaan. Tulevana sosiaalialan ja toivottavasti myös varhaiskasvatuksen ammattilaisena tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Toivoisinkin, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus sellaiseen turvalliseen aikuiskontaktiin, jossa hänen olisi helppo puhua ja purkaa omia ajatuksiaan, ja että jokainen lapsi tulisi aidosti kohdatuksi joka ikinen päivä. Tämä ei varmastikaan ole helppo tavoite, mutta ainakin vielä tällaisen positiivisen, innokkaan ja  idealistisen opiskelijan ajatusmaailmassa tämä ajatus on lähellä sydäntä, ja tärkeä tavoite omassa tulevassa työssä toimimisen kannalta. 


Jokaisella on oikeus voida hyvin. Mitä sinulle kuuluu? 

-MeMi-

Lisätietoja aiheesta: 

• Suosittelen lämpimästi tutustumaan Mielenterveystalon sivuihin, joista löytyy paljon tietoa ja käytännön ohjeita lapsille, vanhemmille, sekä ammattilaisten käyttöön. Tästä linkistä pääsee suoraan sivulle: Kun lapseni oireilee, jossa on hyvä listaus lapsen mahdollisista oireista.

• Suomen Mielenterveysseuralla on myös hyvät ohjeet merkeistä, joista voi tunnistaa lapsen tarpeen ammattiapuun. 

• Ihana Suomen Mielenterveysseuran Hyvinvoinnin hyrrä julisteena: https://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/materials_files/hyrra_0.pdf

Massii, cashii, fyrkkaa... Raha ja Nuoret

kuva

Eipä niistä raha-asioista paljoa puhuta. Paljonko kenelläkin on vai onko. Ja riittääkö se vai on riittämättä. Lainataan frendeiltä tai otetaan pikavippiä. Ehkä annetaan lainaa ite. Mitenkä paljon pitäisi tienata kuussa, että rahat riittäisi hyvin elämiseen? ..ettei tarvis stressata. Ja mitä ne sähkölaskut oikeen maksaa tai netti? Ja onko oikeesti varaa tehdä ruokaa himassa vai pääseekö halvemmalla jos käy mäkkärissä. 🙈🙉🙊

Raha ja talous on meille aika tabu. Jotain mystistä, mistä puhutaan kierrellen ja kaarrellen ilman konkretiaa. Opettajien talousosaamista käsittelevän tuoreen tutkimuksen mukaan  alle kolmannes opettajista on sitä mieltä, että koulu turvaa riittävät taloustaidot nuorille. 

Prosentteja edellä mainitusta tutkimuksesta: 

76% ammatillisen koulutuksesta opettajista ovat huolissaan nuorten taloustaidoista 

20% nuorista kokee saavansa riittävän talousosaamisen koulusta 

90% nuorista ajattelee, että koulussa pitäisi opettaa taloustaitoja 

76 % opettajista ajattelee, että taloustaitojen opettamisen tulisi olla pakollista. 

Kysyttäessä, kuinka hyvin koulu opettaa taloustaitoja, nuorista amislaisista 57% ja lukiolaisilta 41% on vastannut välttävästi. (TAT & T-Media Kun koulu loppuu – nuorten tulevaisuusraportti 2018) 

Nuorten asunnottomuus on viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan ikävä kyllä kasvussa. Taloudenhallinnantaidot nousevat pinnalle myös sen myötä: Linkki 

Olli Rehn nosti huolen esille kesällä: Linkki 

Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin toimitusjohtaja Olli Tarkkanen loppuvuodesta: Linkki

 kuva

"Mitä kaupasta kannattaa ostaa jos haluu et rahat riittää koko kuukauden?"

Mitä me, ketkä nuorten parissa työskentelemme, voitaisiin tehdä? Itse ajattelen, että aiheen nostaminen esille ja siitä puhuminen on ensimmäinen askel. Jos rahasta keskusteleminen on helpompaa ja arkisempaa, uskon, että nuoretkin uskaltavat nostaa kysymyksiään siihen liittyen esille. 

Noh, se on selvä, että työmaata riittää. Monet eri työympäristöt tarjoavat sosionomeille mahdollisuuden käydä näitä keskusteluita.  Alla käytännön työkaluja niin sosionomeille kuin muillekin aiheen kanssa työskenteleville. Jos sulla on hyviä vinkkejä talousasioiden käsittelemiseen niin jaathan meille sen kommenttiboksin kautta! Myös kokemuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen olisi kiinnostava kuulla!

Vinkkilista

-Tehtäväkirja. Lopussa hyödyllinen sanastolista! https://muntalous.fi/wp-content/uploads/2017/11/Puhu-rahasta-teht%C3%A4v%C3%A4kirja-verkkoversio.pdf  

-Sikavippi sivusto pikavipeistä keskustelun tueksi https://www.takuusaatio.fi/itseapu/sikavippi

-Mitä eläminen maksaa? Esimerkkikulut esiteltynä sekä mahdollisuus tulostaa oma pohja talouden suunnittelua varten. https://www.takuusaatio.fi/itseapu/mita-elaminen-maksaa

-Ryhmänohjajaajan opas https://www.takuusaatio.fi/sites/default/files/ryhmaanohjaajan_opas_web.pdf 

-Marttojen vinkit https://www.martat.fi/marttakoulu/omat-rahat/

-Sähköinen palvelu talouden hallintaan  https://penno.fi/home 

-Arjen ruokaostosten suunnitteluun ja hallintaan. Esimerkiksi paljonko maksaa itsetehty makaroonilaatikko vs valmislaatikko. https://www.foodie.fi/ 

Sosionomiopiskelijan elämää aikuisten oikeasti

Aamuun asti kestäviä opiskelijabileitä, haalareissa rymyämistä, makaronia ja jauhelihaa sekä opintotukien laskemista. Tälläiseksi voidaan kuvailla parikymppisen opiskelijan elämää. Mutta millaista on muonimuoto sosionomin opiskelijan elämä?

Koulusosionomi wanted?

Kuva

Koulussa koulunkäyntiavustajana työskentelevänä sosiaalialan opiskelijana minua on monesti mietityttänyt sosiaalityö koulumaailmassa. Oppilashuoltoon kuuluvat palvelut ja palveluiden tarjoajat; terveydenhoitajat, psykologit, sekä kuraattorit ovat ahkerassa “käytössä” koulun arjessa. Koulukuraattori toimii koulussa sosiaalialan asiantuntijana, mutta onko kuraattoreilla riittävästi aikaa tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten kanssa, joita yhdellä kuraattorilla voi alueellaan olla jopa 1000? 

Monelle kuraattorin työ saattaa näyttäytyä suljetun oven takana tapahtuvalta mystiseltä ongelmanratkaisutyöltä ja lastensuojeluilmoitusten täyttämiseltä. Ainakin tähän käsitykseen olen itse törmännyt ollessani työharjoittelussa koulukuraattorin matkassa. Kuraattorit työskentelevät usein yksilötyö painotteisesti, joten konkreettinen osuus jää usein juuri sinne "kuraattorin sohvalle". Yksilötapaamisten lisäksi heillä on kuitenkin myös paljon yhteisöllistä työtä, moniammatillista yhteistyötä, sekä palavereita. Riittääkö siis kuraattoreiden resurssit koko heille ohjatun oppilasmäärän tarpeisiin, kun perheiden vaikeudet ja lasten sosiaaliset ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän ja näkyvän yhä enemmän koulun arjessa? Voisiko koulusosionomi tuoda lisää matalan kynnyksen ja nopean reagoinnin apua, tukea ja turvallisen aikuisen läsnäolevaa vuorovaikutusta koulun arkeen?

Koulusosionomin palkkaaminen kouluun toisi lisää sosiaalipalveluiden näkyvyyttä, sekä kaivattuja lisäkäsiä erilaisten välitöntä käsittelyä tai tukea tarvitsevien konfliktien ja ongelmatilanteiden käsittelyyn. Ihanteellista olisi, jos sosionomilla olisi mahdollisuus työskennellä opettajan parina, jolloin luokalla olisi mahdollisuus, sekä pedagogiseen, että sosiaaliseen tukeen. Sosionomi voisi tukea ja auttaa oppilaita tarvittaessa ilman, että opettajan tarvitsisi keskeyttää opetustilannetta koko luokan osalta, mikäli yksittäinen oppilas kaipaisi huomiota. Sosionomilla olisi myös aidosti aikaa pysähtyä, kuunnella, sekä olla apuna arjen sujumisessa lapsen tai nuoren tarpeiden mukaan. (Talentia 04/2015.)

Oppituntityöskentelyssä työ muistuttaa koulunkäyntiavustajan tai kouluohjaajan työtä, mutta se ei painotu ainoastaan oppiaineissa avustamiseen, vaan sosionomi voi samalla tehdä havaintoja lapsesta, hänen tarpeistaan, sekä jatkaa työskentelyä myös oppitunnin ulkopuolella. Tarvittaessa hän voi myös toimia yhteistyössä esimerkiksi oppilashuollon, perheen tai sosiaalityöntekijän kanssa. (Talentia 05/2018.)

Kuva

Talentia-lehti (4/2015)kirjoitti Nastolan kunnassa (nykyään osa Lahtea) sosionomien työskentelystä jo lukukaudella 2012-2013, jolloin kokemukset olivat olleet hyvin myönteisiä. Silti edelleen kunnat, joissa työskentelee koulusosionomeja ovat vähäisiä. Tampereella on 2017 aloitettu Tampereen kaupungin ja Tampereen Ammattikorkeakoulun yhteystyössä Tiimikoulu-hanke, jossa on mukana kolme koulua ja kuusi sosionomia. Hankkeen aikana sosionomit työskentelevät luokissa, joissa on 40-50 oppilasta, kolme opettajaa, sekä kaksi sosionomia. Luokkia jaetaan aineiden mukaan välillä puoliksi ja välillä pienryhmiin. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta hankkeelta ja on hienoa, että oppilaat saavat useamman kasvattajan edun, opettajat voivat keskittyä opettamiseen, ja lapset saavat silti sosiaalista tukea sosiaalityön menetelmin.

Kaikki tämä kuulostaa omaan korvaani opettajien kuormitusta helpottavalta, sekä mikä tärkeintä oppilaiden sosiaalisten ongelmien, sekä syrjäytymisen kannalta ennaltaehkäisevältä työltä. Voisin hyvin kuvitella tulevaisuudessa työskenteleväni myös koulusosionomina. Omassa työssäni avustajana osittain jo käytänkin sosiaalialan menetelmiä yhteistyössä opettajan kanssa. Oman kokemukseni mukaan koulumaailmassa on paljon tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria, jotka todella voisivat hyötyä hetkistä, jolloin heidät nähdään, heidän kanssaan jutellaan ja heidän ajatuksiaan kuullaan koulupäivän aikana. Miksi siis sosionomien käyttöä vielä arastellaan monessa kunnassa? Uhkaako koulusosionomit koulukuraattorien reviiriä? Onko sosiaalityö kouluissa liian leimautunutta lastensuojelullisiin mielikuviin tai häiriökäyttäytymisen “hoitoon”? Vai onko sosionomi liian kallis investointi, jos samalla rahalla saa useamman koulunkäyntiavustajan/ohjaajan? 

Tätä kehitys suuntaa jään ainakin itse mielenkiinnolla seuraamaan. 

Mitä mietteitä aihe teissä herättää?

Iloa tähän viikkoon!

-MeMi-

Auttajasta autettava?

Otan nyt esiin teeman, joka on puhuttellut itseäni opiskelujen ajan. Tulevana sosiaalialan ammattilaisena on huolestuttavaa seurata vellovaa keskustelua alan työkuormasta. Etenkin lastensuojelun sekä varhaiskasvatuksen työtaakka on ollut mediassa esillä lähiaikoina. Lähiviikkoina keskustelua on käyty myös hoitohenkilöstön alimitoituksista yksityisissä hoivakodeissa. Työelämän tahti tuntuu muuttuneen lähivuosien aikana suorastaan huohottavaksi eikä sosiaaliala ole välttynyt tältä ilmiöltä. 

Sosiaalialalla työhön liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Toisissa työtehtävissä psykososiaalinen kuormitus ja esimerkiksi väkivallan uhka ovat suurempia. Kuormitukseen vaikuttavat tehtävien määrä ja laatu. Myötätuntouupumuksesta voidaan puhua, kun työn kuormittavuus ylittää työntekijän voimavarat jatkuvasti. Työpaikalla uupumukseen altistavia piirteitä ovat rakenteiden heikkous, puutteellinen tieto perustehtävästä sekä puutteellinen johtajuus. 

Kuva
Kuinka työssäjaksamista voidaan edistää? 

-yhteisöllisyys 

• Yhteisö kannattelee kuormittavissa työtilanteissa 

-johtaminen  

• esimiehellä tulisi olla kontakti alaisiinsa sekä ymmärrys siitä, mitä työntekijöiden arki on. 
•  Jokainen tarvitsee arvostusta.  
• Työuupumukseen tulisi suhtautua ymmärtäen sen työperäisyys eikä leimaten sen johtuvan yksilön persoonallisuudesta. 

-selkeät vastuualueet ja rajaukset työtehtävissä 

-Työn tauotus 

(Nissinen Leena, Rajansa kaikella – miten estää myötätuntouupumus?) 

Oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan, työyhteisöllä todella on valtava merkitys työssä jaksamiseen. On todettu, että työntekijät kokevat terveytensä paremmaksi, mikäli työpaikalla on paljon sosiaalista pääomaa. Sosiaaliseen pääomaan kuuluu ryhmän kuulumisen tunne, luottamus, yhteiset arvot sekä vastavuoroisuus.  Lähde

Jos työ kuormittaa liikaa, otathan asian keskusteluun esimiehesi kanssa! Tässä Talentian ohjeistus

Toisaalta työelämästä käytävä keskustelu herättää kysymyksen liittyen moniin sosiaalipalveluiden asiakkaisiin. Yksilön tulisi mielestäni saada merkitystä ja osallisuutta työstä. Tuleeko työelämästä ainoastaan vahvan paineensietokyvyn omaavien ihmisten paikka? Arkikielessä kevyesti käytettävä burnout ilmaisu kuulostaa tavalliselta kahvilakeskustelulta. Olemmeko matkalla siihen, että pitkät sairaslomat burnoutin vuoksi ovat tavanomainen ja yleisesti hyväksyttävä osa yksilön työuraa? 

 Täytynee luottaa siihen, että suuntaus kääntyy ennen sitä. Tehokkuuden ja taloudellisen voiton tavoittelu kääntyy muuten pian itseään vastaan.

Onko teillä kokemuksia työperäisestä uupumuksesta? Entä riittävätkö teidän kokemuksenne mukaan sosiaalialla henkilöstöresurssit paikoissa, joissa olette toimineet? Olisi myös mielenkiintoista kuulla, mitkä asiat koette ylläpitävän työssäjaksamista.

Rauhallista viikkoa toivottelee KaPi. Muistetaan myös levätä!